Hyppää sisältöön

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla

Lähtisitkö pitkälle ajomatkalle halki Euroopan kolme viikkoa ajokortin saamisen jälkeen? Minä lähdin, ja kokemusteni perusteella suosittelen asuntoautomatkailua muillekin. Ajokulttuuri vaatii kuitenkin totuttelua, ja tuoreille kuskeille paras matkaseura on kokenut ja rauhallinen ajokaveri.
|
Kuvat: Viivi Luoto
Viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla

Takana on nyt yli 6000 ajokilometriä Suomesta Kreikkaan ja takaisin kohti pohjoista. Pääosan matkasta on ajanut Meri, minä olen toiminut apukuskina. Tässä viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla.

1. Aina on hyvä aika ohittaa

Oli tilanne tai nopeus mikä tahansa, voit olla varma että joku haluaa päästä ohi. Mutkassa, risteyksessä, liikennevaloissa – aina on hyvä hetki. Toisinaan, esimerkiksi autojonon madellessa ruuhkassa, myös pientareen kautta voi lähteä kokeilemaan onneaan.

Turvaväleihin ei sen sijaan suhtauduta ihan yhtä intohimoisesti. Olemme ottaneet käytännöksi pysähtyä bussipysäkille tai levikkeelle päästämään nopeampia ohi lähestulkoon aina tilaisuuden tullen. Onneksi ei ole kiire!

Levikkeet ja bussipysäkit ovat tulleet tutuiksi tällä matkalla.

2. Pysäköiminen on luova laji

Omalaatuisin pysäköintikultturi oli Kreikassa. Oli tie kuinka kapea tahansa, on normaalia pysäköidä autot ilmavasti ajoradan molemmin puolin, mahdollisesti kahteen riviin. Myös parkkipaikalta voi löytää autonsa joka puolelta saarrettuna. 

Tarpeen tullen pysäköidä voi myös vaikkapa liikenneympyrään, keskelle ajorataa, liikennevaloihin, stop-merkin eteen, risteykseen tai moottoritien pientareelle maisemien ihailemista varten – kunhan muistaa hätävilkut, eli kreikkalaisittain pysäköintivalot. 

Hektisen kaupunkiajon vastapainoksi Kreikasta löytyy loputtomasti kauniita ajomaisemia.

Ahtauden ja eläväisyyden takia kreikkalaiset kaupungit tuntuvat kokoaan kiireisemmiltä. Lähimpänä henkistä romahdusta käytiin alle 120 000 asukkaan kaupungissa Ioanninassa, kun jouduimme ajamaan keskustan läpi. Ai tuosta ei mahdukaan kääntymään! Ai täällä parvekkeet ovatkin auton katon korkeudella! Ai takana joku tööttää taas! Lopulta ajovuorossa ollut, normaalisti erittäin rauhallinen kuski Meri huusi suoraa kurkkua, että nyt on päästävä pois. 

3. Mutkan takana voi odottaa yllätys

Kapeat ja mutkittelevat tiet vuoristoisilla seuduilla ovat kauniita ja tunnelmallisia ajaa. Mutkan takana voi kuitenkin odottaa yllätys. Bulgariassa ja Romaniassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että autot – myös rekat – ajavat kovaa vauhtia keskiviivan päällä, osittain vastaantulijoiden kaistalla.

Viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla

Lampaita ja vuohia on kaikkialla, eivätkä ne jännitä lähestyvää liikennettä.

Kreikassa puolestaan maanteiden kaistamerkinnät ovat epäselvät ja käytössä on yllättävä, näkymätön keskikaista, jota kiireiset ohittelijat sekä moottoripyöräilijät ajavat. Onkin turvallisinta pysytellä niin lähellä tien oikeaa reunaa kuin ikinä mahdollista.

Mutkan takaa voi löytyä muutakin odottamatonta: lauma vuohia tai lampaita, kulkukoiria, kilpikonnia tai valtavia heinäpaalikuljetuksia traktoreiden perässä.

Jäimme katsomaan, että tämä kilpikonna pääsi onnellisesti tien yli Kreikassa.

4. Kaasujalka on idässä painavampi

Nopeusrajoitusten mukaan ajavan kannattaa varautua siihen, että on liikennevirran hitain ajoneuvo, jonka odotetaan antavan tietä nopeammille, usein väistämällä pientareen puolelle.

Jännitystä aiheuttaa myös kanssa-autoilijoiden tapa ajaa risteyksiin kovaa ja jarruttaa viime hetkellä. Bulgariassa säikähdin niin perusteellisesti takaoikealta vauhdilla risteykseen ajanutta rekkaa, että unohdin etuajo-oikeuteni, näin elämän vilisevän filminauhana silmieni ohi ja lopulta vaihdoimme kokonaan kuskia. Tämän jälkeen Meri ajoi suosiolla läpi Bulgarian ja Romanian.

Kaupunkinäkymä Bulgarian Montanassa. Hiukan rapistuneesta yleistunnelmasta huolimatta ajamamme maantiet olivat Bulgariassa hyvässä kunnossa.

5. Kannattaa tutustua paikalliseen ajotapaan

Joitain asioita kannattaa tehdä kuin paikalliset: esimerkiksi Kroatiassa ja Kreikassa ajavan on syytä totutella käyttämään hätävilkkuja paikalliseen tapaan parkkivaloina. Meistä molemmat käyttävät hätävilkkuja jo niin tottuneesti, että vaarana on että tapa jää päälle myös kotimaassa. Sen sijaan auton äänimerkin huoleton käyttö vaatii vielä harjoittelua.

Ajoittaisen kaoottisuuden vastapainona liikenne Balkanilla ja Itä-Euroopassa on joustavampaa ja kommunikoivampaa kuin Suomessa. Tilaa annetaan yllättävissä paikoissa ja kanssa-autoilijoita kiitetään ystävällisin elein. Tuoreena kuskina minulle juuri Kreikassa ajaminen tuntui kaikista rennoimmalta, sillä en ottanut liikaa paineita siitä, teenkö kaiken täydellisesti oikein. Pysäköinnin onnistumista en stressannut enää ollenkaan!

Yllä viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla. Mutta kyllähän se ajaminen edelleen jännittää! Kuvassa apukuskina Meri ja ratin takana Viivi.

Ajo-oppeja Balkanille sekä muita vinkkejä:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Päivitetty: 16.4.2021