Hyppää sisältöön

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Siskokset valmiina tien päälle

Viime syksynä päätimme siskoni kanssa lähteä yhteiselle seikkailulle ja suunnata asuntoautolla Itä-Eurooppaan. Mutta millä eväillä lähdetään pitkälle autoreissulle, jos ei ole ajokorttia tai minkäänlaista kokemusta autoista?
|
Kuvat: Viivi Luoto

Useita asuntoautoreissuja tehnyt isosiskoni Meri palasi viime kesänä Suomeen, tällä kertaa ilman autoa tai suunnitelmaa seuraavasta matkasta. Oma kokemukseni karavaanielämästä rajoittui pariin vierailuun hänen luonaan Etelä-Euroopassa, mutta ne olivat jättäneet kaipuun rentoon matkustustapaan ja vapauden tunteeseen. Eräänä loppukesän päivänä päätimme siskon kanssa tehdä irtioton ja lähteä keväällä asuntoautolla Itä-Eurooppaan.

Ummikkona asuntoauton rattiin

Asiassa oli vaan pari muttaa. Minulla ei ollut ajokorttia ja oikeastaan ajatuskin rattiin joutumisesta aiheutti kauhua. Lisäksi ymmärrykseni autoista oli lähellä nollaa ja kartanlukutaitoni tasolla, jolla pystyin suvereenisti eksymään paikassa kuin paikassa navigaattorin huutaessa ohjeita korvaani.

Seikkailumieli ylitti pelot: alkusyksystä ostimme käytetyn asuntoauton ja minä ilmoittauduin autokouluun. Päätimme suunnata asuntoautolla Itä-Eurooppaan.

Karavaanielämää kotinurkilla

Syksyllä koeajoimme tulevaa reissukotiamme sieniretkillä pääkaupunkiseudulla. Lämminverinen Meri peseytyi rantasuihkussa vielä lokakuun puolella, ja viimeiset yöt nukuimme autossa pikkupakkasilla marraskuussa.

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan

Hyvä sienestysspotti löytyi Espoon Kaitalammelta

Auto toimi hienosti, mutta minulle alkoi käydä selväksi, että Helsingin keskusta ei ollut paras ajoharjoitteluympäristö kaltaiselleni pikkukylässä kasvaneelle ummikolle. Turhautumista (ja itkua) nieleskellen suoritin tunnin toisensa jälkeen, ja vastasin epämääräisesti kysymyksiin ajokokeen päivämäärästä. Kun luovuin asunnostani maaliskuun alussa, minulla ei ollut edelleenkään korttia tai tietoa lähtöpäivästä.

Talvi yllätti asuntoautoilijat

Kelit kylmenivät, mutta emme löytäneet sopivaa, katettua tai lämmitettyä talvisäilytyspaikkaa autolle. Päädyimme parkkeeraamaan sen vanhempiemme mökille.

Emme osanneet arvata, kuinka pitkä ja luminen talvesta tulisi, ja jälkiviisaana voi todeta, että talviajan huollon olisi voinut tehdä paremmin. Helmikuussa lapioimme katolta kymmeniä senttejä loskaista lunta ja havaitsimme ikkunasta vuotaneen vettä yläsängyn pohjalle.

Sieltä se auto alkaa pikkuhiljaa paljastua

Samalla paljastui tyhjentämättä jääneen vesitankin olevan umpijäässä. Kaasulämmittimen, kuuman veden ja vasaran avulla saimme tankin tyhjäksi ja toivoimme, ettei edessä olisi karavaanifoorumeilla maalailtua tuhansien eurojen remonttia ja kosteusvauriota.

Vinkkejä onnistuneempaan talvisäilytykseen voit lukea esimerkiksi täältä.

Vesivuodon syytä jäljittämässä

Kun keväämmällä käynnistimme jälleen vesipumpun, auton sisuksista alkoi kuulua lorinaa. Kävi ilmi, että vesi virtasi ulos uutta reittiä – auton pohjasta.

Suuntasimme Best-Caravaniin konsultaatiota varten. Huoltomies paikansi ongelmakohdan keittiön kaapiston taakse ja arvioi, että kyseessä oli jään paineesta irronnut tai haljennut putki.

Meriä saa kuulemma kutsua tästä eteenpäin putkimieheksi

Jatkoimme selvitystyötä omatoimisesti, ja tuskaisen vanerinrepimisoperaation jälkeen lavuaarin takaa paljastuivat toisistaan irronneet putken päät. Ongelma ratkesi lopulta liitoskohdan uudestaan kiristämisellä, eikä vettä näyttänyt valuneen sisään paljoa. Onneksi!

Määränpäänä Itä-Eurooppa

Huhtikuun alussa tapahtui ihme: minä sain ajokortin (kolmannella yrittämällä, mutta kuka niitä niin tarkkaan laskee). Pahin rattikauhu on alkanut helpottaa ja suurikokoisen, vanhan auton ajaminen tuntuu yllättävän mukavalta.

Lähtöpäivä on viimein varmistunut ja suunnitelma on seuraava: suuntaamme lautalla Helsingistä Saksaan ja sieltä Tsekkiin, Itävaltaan, Sloveniaan, Kroatiaan ja Kreikkaan. Paluumatka on suunnitelmissa taittaa Bulgarian, Romanian, Puolan ja Baltian kautta.

Aiomme puskaparkkeilla kaupunkikeskusten ja leirintäalueiden ulkopuolella ja käydä moikkaamassa matkan varrella asuvia ystäviä. Suuntaa-antava matkustusaika on neljä kuukautta.

Menomatkalla pysähdytään ystävien luona ainakin näissä kaupungeissa

Vielä viime hetken varustelut ja ajoharjoittelut, niin olemme valmiita tien päälle!

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

Päivitetty: 6.5.2021